Käytännössä on usein tilanteita, joissaorganisaatio harjoittaa useita eri toimintoja. Samaan aikaan jotkut niistä kuuluvat UTII: n alaisuuteen, ja muiden osalta sovelletaan yleistä verojärjestelmää tai maksetaan yhdestä verosta USN: lle. HK RF: n mukaan tämä verovelvollisen luokka on velvollinen järjestämään erillisen kirjanpidon, jonka toteamus useimmissa tapauksissa herättää monia kysymyksiä.

Yleensä vaikeinsellaisten liiketoimien määritteleminen, joihin sovelletaan arvonlisäveroa. Art. 170 HK toteaa, että ostettujen tavaroiden, omaisuuserien ja omistusoikeuksien erillisen kirjanpidon puuttuessa verovelvolliselle ei myönnetä vähennysoikeutta. Kaupalliset rakenteet, jotka maksavat yhtenäisen veron laskennallisista tuloista ja soveltavat yhteistä järjestelmää, olisi noudatettava seuraavia sääntöjä:

  • Arvonlisävero kirjataan tavaroiden kokonaisarvoksi, jos niitä käytetään liiketoimissa, jotka eivät kuulu tämän veron piiriin (vähittäiskauppa);
  • ALV on vähennyskelpoinen niille tavaroille, joita käytetään tämän veron alaisiin liiketoimiin (tukkumyynti);
  • yleisiin toimituksiin arvonlisävero otetaan huomioon tuotantokustannuksissa ja se on vähennyskelpoinen siinä suhteessa, että näitä tavaroita käytetään verollisiin ja ei-verollisiin toimintoihin.

Vähennyksen laillisen koon laskennan perusteellaarvonlisäverosta kannettavien tuotteiden arvon suhteesta verokauden aikana toimitettujen tavaroiden yhteenlaskettuun arvoon. On korostettava, että suhteellisen menetelmän tulisi käyttää vain silloin, kun on mahdotonta määrittää, mitkä tuotteet käytetään toimintaan kuuluvia yhtenäinen vero laskennallinen tulo. Jos yrityksellä on mahdollisuus erottaa tavarat selvästi, nämä laskelmat eivät ole välttämättömiä.

On myös syytä huomata, että lainsäädäntö eimäärittelee erityisiä menetelmiä erillistä kirjanpitoa, jolloin asian harkintaan veronmaksajille. Kuitenkin organisaatio, maksaa yhden veron laskennallinen tulo, samoin yleistä verotusta, ei pitäisi vaatia vähennystä alv liikaa, ja sitten palauttaa sen tulevien kausien aikana. Tässä yhteydessä on syytä pysähtyä virheen määräajoin käytännössä esiintyvien: yrityksillä on kaikkien tuotteiden varastoon ja vakuuttaa arvonlisäveron vähennys, sitten tarvittaessa tavara siirretään myyntiverkoston ja alv- käännetään nykyisessä neljänneksellä tai talteen myöhemmissä verokausia. Tämä vaihtoehto on vastoin kirjanpidon laskentamenetelmä osuutta kuvataan verolain lisäksi se lievennetään tuomioistuimet välimiesmenettelyssä keinona muodostaa perusteettoman verohyödyn sovellettu väärin alv vähensi talousarviosta. Ongelmien välttämiseksi tällaisissa tilanteissa on suositeltavaa veronmaksajille tai seurata lainsäädännön vaatimuksia, toivoen mittasuhteet, tai tehdä verovähennyksen jollakin myöhemmällä kaudella, jolloin tuotteiden määrä myydään irtotavarana, on oltava selkeästi määriteltyjä.

Yrityksistä, jotka käyttävät USN: ää tai yleistäjärjestelmää, samoin kuin yksittäisen veron siirto laskennallisista tuloista, on velvollinen pitämään erillisiä kirjanpitoja, mukaan lukien työvoimakustannukset, jotka ovat välttämättömiä voittojen asianmukaisen verotuksen kannalta. Jos organisaation rakenne on selkeästi rajattu, tämän vaatimuksen täyttymisestä ei ole ongelmia, mutta usein tietyn osan kustannuksista ei voida sitoa tietyntyyppiseen toimintaan. Esimerkiksi yhteisen varaston ja hallinnollisten laitteiden ylläpitokustannukset viittaavat yrityksen ylläpitoon kokonaisuutena. Näissä tapauksissa on myös käytettävä suhteellisia menetelmiä. Kulut jakautuvat suhteessa tulojen määrään kumpaankin suuntaan yrityksen bruttotulojen määrään.

Samanlainen tilanne syntyy pääkäyttäjänäyritysrahastoja. Omaisuus, jota käytetään yksittäisen laskennallisen veron alaiseen toimintaan, ei ole kiinteistövero. Samaan aikaan jotkut kohteet ovat mukana kaikilla yrityksen toiminnan aloilla. Kiinteistöveropohjan laskemiseksi on välttämätöntä moninkertaistaa näiden kiinteiden varojen jäännösarvo yhteisestä järjestelmästä verotettavan liiketoiminnan tuotosta.

</ p>