Palkka, tai, koska se on lyhennettyhe sanovat, että palkat ovat taloudellisten resurssien tärkein ja kalliimpi osa, koska se on tärkein ja monien ainoa tulonlähde.

Sosialismissa palkat ymmärrettiintietty osa kansallisesta kokonaistulosta, jota rahataloudessa perusteltiin jokaiselle työntekijälle henkilökohtaiseen kulutukseen ottaen huomioon työnjakoa koskeva laki. Tämä määritelmä ei ole yksi sukupolvi "vaelteli" poliittisen talouden oppikirjoissa.

Tällä hetkellä markkinatalous, palkkaon määritelty työnantajan käyttämän työnantajan maksettavaksi rahana. Samanaikaisesti "työvoiman" käsitteellä on hyvin laaja merkitys, johon sisältyy sekä työntekijöiden työvoimaa, aineellisten hyödykkeiden luomista ja luovien alojen työntekijöiden työtä, palvelemista väestölle jne.

Modernit talousteoristitreaaliset ja nimelliset palkat jaetaan. Ensimmäisessä osassa tarkoitetaan sellaisten aineellisten ja moraalisten etujen määrää, joita voidaan ostaa nimellispaikalle, eli nimellispalkan ostovoiman. Nimellispalkat - se on palkat, ilmaistaan ​​rahana, eli yksinkertaisesti sanottuna, on hinta, jonka työntekijä ansaitsee yli tietyn ajan työtä, tai työstä (sitä kutsutaan myös pätkätyöt-bonuspalkka-). Reaalipalkkojen prosentuaalinen muutos voidaan jäljittää arvioimalla hintatason prosentuaalisen muutoksen ja nimellispalkkojen prosentuaalisen muutoksen välinen ero. Nimellispalkat korreloivat reaalipalkkojen kanssa palvelujen ja tavaroiden hintojen mukaan. Ei aina palkkaa nimellisarvoon nähden suoraan suhteessa reaalipalkkioihin. Aikana talouskriisit, devalvoituminen valuuttojen usein nimellispalkkojen korotukset, mikä lisää inflaatio, mikä lisää hintojen tavaroita ja palveluja, mikä reaalipalkkojen vähenee.

Palkkiot erotellaan riippuenerilaisia ​​ominaisuuksia, kuten asuinmaata, aluetta, toimintaa, yksilöitä. Vain tuottavaa työtä käytetään kysyntään, kun taas työn tuottavuus on suurempi, sitä suurempi kysyntä sitä vaatii. Tällöin työvoiman kysynnän ja korkean tuottavuuden vuoksi keskimääräinen reaalipalkka kasvaa myös. Taloudellisesti kehittyneissä maissa todellisten palkkojen välinen suhde tunnissa ja tuotos tuossa tunnissa on jäljitetty. Työntekijöiden tuottavuuden kasvun myötä hänen reaalitulot voivat kasvaa.

Nimellispalkat riippuvat suoraantyömarkkinarakenne. Nimellinen palkkataso on suoraan verrannollinen työvoiman kysynnän suhdetta kilpailevilla markkinoilla sen tarjonnan kanssa. Mitä enemmän tämä ero on, työnantajan on maksettava suuri palkka, niin että työntekijä kieltäytyi muista tarjouksista ja meni töihin nimenomaan hänelle. Siten päinvastoin, jos työn ehdotukset ylittyvät, työntekijän on pakko sopia työnantajan ehtoihin, mikä puolestaan ​​heikentää palkkaa alentamaan tuotettujen tavaroiden tai palvelujen kustannuksia ja lisää näin tuotannon kannattavuutta. Tästä syystä yrittäjät hyötyvät alhaisesta palkkatasosta.

Oikeustilanteissa vastuksen vipuammattiyhdistyksiä edustavat työnantajien monopolit. Työvoiman kysynnän säilyttämiseksi ne ovat esittäneet erilaisia ​​vaatimuksia: työvoiman maahanmuuton kieltäminen, työpäivän (viikko) väheneminen, alaikäisten ja naisten (joillakin aloilla) jne. Rajoittaminen jne. Näitä vaatimuksia ei kuitenkaan aina sovelleta palkkojen lisäämiseen.

</ p>